Aitokissanminttu (eri pakkauskoot)

Kuvaus

Aitokissanminttu on monivuotinen ruoho.

Korkeus 20–90 cm. Jää yleensä alle metriseksi.

Varsi haarova, 4-särmäinen, tiheään villakarvainen, harmaanvihreä. Sitruunamaisen ryydintuoksuinen.

Kukan ominaisuudet: Teriö on vastakohtainen, likaisenvalkoinen ja punapisteinen, 7–10 mm pitkä, yhdyslehtinen, pitkätorvinen, 2-huulinen. Ylähuuli 2-liuskainen, lyhyt, litteä; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliuskoja isompi. Verhiö pullean lieriömäinen, hieman käyrä, 5-liuskainen, 15-suoninen, harmaanvihreä. Heteitä 4, joista 2 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama, yläosasta tiheä latvaryhmä.

Lehdet asettuvat vastakkain ja ovat pitkäruotisia. Lapa herttamainen–puikea, suippokärkinen, karvainen, isohampainen, hampaat teräviä–pyöreäkärkisiä. Kukinnon alimmat tukilehdet varsilehtien kaltaisia, ylemmät pieniä, kapeita.

Hedelmä on 4-osainen lohkohedelmä.

Kasvupaikkana suositellaan ja esiintyy: Pihat, puutarhat, joutomaat, tienvarret, rauniot, lastauspaikat. Viljelyjäänne ja tulokas.

Kukinta heinä–elokuussa.

Kissanmintun tuoksuvat kukinnot houkuttelevat hyvin päivä- ja yöperhosia sekä mesipistiäisiä. Aivan erityisesti se on kuitenkin kissojen mieleen – jopa lajin tieteellinen nimi cataria tulee latinan kielen kissaa tarkoittavasta sanasta catus. Rottien ja hiirten sen sijaan sanotaan karttavan sitä. Kasvin alkuperäiset kasvupaikat ovat Vähä-Aasiassa. Meidän luonnossamme sitä kasvaa muistona rohdosviljelystä vanhojen asumusten liepeillä ja raunioilla sekä satunnaisena siementulokkaana lastauspaikoilla.

Kissanmintun kukkivia versonlatvoja ja koko muutakin maanpäällistä osaa käytettiin aikaisemmin yleisesti rauhoittavana ja ruuansulatusta edistävänä rohtona. Sillä hoidettiin myös haavoja, särkyjä ja naistenvaivoja. Historia tietää kasville muitakin käyttötapoja: pyöveleitä neuvottiin pureskelemaan kasvin juurta terästääkseen hermonsa mestaukseen. Hippiaikana kokeiltiin olisiko kissanmintusta hallusinogeeniseksi yrtiksi. Nykyisin kissanminttua viljellään pääasiassa lemmikkieläinten iloksi, joiden reaktio kasviin on aivan päinvastainen kuin ihmisellä: kasvi saa kotikissat ja myös monet luonnonvaraiset kissaeläimet kiihtymään voimakkaasti. Kaikki kissat eivät kuitenkaan ole alttiita kissanmintulle.